Sekalaisia kokemuksia ja kuvia

Ensimmäinen kuukausi on takanapäin täällä Keniassa ja monenlaista on ehditty tänä aikana kokea. Kuuntelin eräällä automatkalla Timi Kakriaisen "Suuret Silmät" -levyltä kappaletta "Herra päiväntasaaja". Kyseinen laulu ja varsinkin sen kertosäkeen teksti "Tämä on vain hieman villi, villi maa. Joo, tämä on vain kotini Afrikka..." alkoi tuntumaan jotenkin elävämmältä täällä vietetyn ajan jälkeen. Kyllähän täkäläinen elämänmeno tuntuu välillä aika villiltä suomalaiseen järjestelmällisyyteen verrattuna.

Liikenne täällä on melkoista sekamelskaa. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tosin tottui yllättävän nopeasti, ainoastaan auton hallintalaitteinen vasenkätisyys aiheuttaa välillä vääriä suuntavilkutuksia sateella tai turhaa pyyhkijöiden käyttöä risteyksissä. Liikenteessä menee yleensä ensimmäisenä se joka on rohkein. Jos joku käyttää suuntavilkkua, saattaa se hyvällä tuurilla vilkuttaa samaan suuntaan mihin auto on kääntymässä. Ohituskaistoilla pitää varoa ja väistellä vastaantulevia ohittelijoita. Liikennevalot ovat risteyksissä ainoastaan koristeina. Listaa liikenteen ihmeellisyyksistä voisi jatkaa lähes loputtomiin, mutta antaa muutaman kuvan puhua puolestaan.

Suomessako tiet urilla?

Tien paikkausta

Tien päällä oppii kaikenlaista

Onnettomuuksia näkee lähes joka matkalla

Kyllä ne kilpikonnavaaramerkit taitavat olla ihan aiheellisia

Näistä ei varoitettu missään

Kun kaukana kotoa käy näin...

Joku kyseli ennen matkalle lähtöämme minkälaisessa savimajassa me joudumme täällä asumaan. Mehän asumme täällä lähes ruhtinaallisesti, mutta olemme toki nähneet toisenlaistakin asumista. Pääsimme tutustumaan yhteen savimajaan sisäpuolelta ja täytyy sanoa että voisi olla vaikea asettua asumaan sellaiseen pidemmäksi aikaa.

Joku siellä asuu

Ja sama maja sisäpuolelta. Kun oikein tarkkaan katsoo niin kyllä sieltä voi erottaa makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön.

Edellisellä Kenian matkallamme Kenia-vuori ei suostunut näyttäytymään pilvien takaa, mutta nyt olemme nähneet sen pariinkin kertaan. Mikkiksen olisi tarkoitus tammikuussa yrittää vuoren valloitusta, ei tosin korkeinta huippua jonne ei pääse ilman kiipeilykokemusta ja -varusteita. Mutta kyllä haastetta pitäisi olla ihan riittävästi vähän alemmankin huipun saavuttamisessa. Lähes 5 kilometriin kuitenkin kavutaan.

Tuonne pitäisi joskus kiivetä, huh huh