sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Mount Longonot 2.776 m

Lauantaina pääsimme toteuttamaan Masan yli viisi vuotta haaveilemaa Mount Longonotin valloitusta. Lähdimme matkaan kahdeksan hengen voimin. Portilta saimme mukaamme oppaan joka kertoi vuoresta ja matkalla näkyneistä eläimistä. Päivä oli mitä parhain, aurinko paistoi, mutta välillä oli myös virkistäviä pilvisiä hetkiä.

Mount Longonot on uinuva tulivuori. Oppaan mukaan se on purkautunut viimeksi n. 400 000 vuotta sitten. Jotain vulkaanista elämää vuoressa kuitenkin on, koska sieltä nousee silloin tällöin pieniä määriä kuumia höyryjä. Nousu vuoren juurelta kraaterin reunalle on n. 5 km ja kraaterin ympäri kulkeva reitti n. 9 km. Yhteensä patikoitavaa kertyi siis lähes 20 km.

Masalla meinasi loppua puhti ensimmäisessä nousussa, mutta suola- ja sokeritankkauksen jälkeen voimat palasivat ja hän saavuttikin kraaterin reunan ensimmäisenä. Maisemat ylhäällä olivat mahtavia. Kraateria kiertävä reitti oli yhtä vuoristorataa ja huilitaukoja olikin pidettävä vähän väliä. Nousut kuluttivat vähäiset voimamme ja laskut rasittivat polvia, pohkeita ja varpaita. Askelten alta nouseva pöly täytti keuhkot ja aurinko poltti suojaamattomia käsivarsia, niskaa ja pohkeita. Meidän perheelle sattui myös pieni moka eväiden suhteen suurimman osan eväistä jäädessä autolle. Esim. vettä meillä oli vain puoli litraa per henkilö, vaikka sitä olisi ollut hyvä olla useampi litra. Myöskään sokeripitoista nestettä emme ottaneet mukaan. Vaellukseen kului vajaa kuusi tuntia. Saavuttuamme takaisin lähtöpaikalle oli hienoa putsailla enimmät pölyt pois ja nauttia kylmää Coca Colaa. Kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kaikki selvisivät reitin kunnialla loppuun ja olivat sitä mieltä että reissu kannatti tehdä.

Lähtöportilla

Nousu alkanut

Kaikki kiltisti jonossa

Välillä ihmeteltiin mistä kaukaa sitä on tultu

Viimein kraaterin reunalla

Vastakkaisella puolella näkyi vuoren korkein huippu

Vasemmalle ei kannattaisi horjahtaa

Korkein huippu saavutettu

Matka vuoren toiselle puolelle alkaa

Kraaterin reunalla mentiin vuoroin ylös ja vuoroin alas

Välillä tarvittiin sairaanhoitajan ammattitaitoa

Upeita veden muovaamia reittejä

Viimeiset jyrkät kohdat

Väsyneitä mutta onnellisia vuoren valloittajia

3 kommenttia:

  1. Hei Terveisiä sinne lämpimään, hyvät joulun toivotukset lumisesta (20 cm lunta) Porvoosta. Oli mukava lukea teidän matkastanne...tsemppiä ja uusia kokemuksia teille.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Satu! Onpa kiva huomata, että sinäkin olet eksynyt blogiimme. Hyvää joulua teillekin sinne Suomen talveen!

    VastaaPoista
  3. hurjaa ja upeita maisemia,,,,,,,,kova on kunto Mikollakin, kun jaksoi tuolla

    terv. tapio

    VastaaPoista