Marssi, itsenäisyyspäivä, muutto ja uusi perheenjäsen

Muutaman viimeisen kirjoituksen perusteella taitaa saada sellaisen kuvan että olemme viime aikoina pelkästään lomailleet ja ihmetelleet täkäläistä elämänmenoa. Töitäkin on toki tehty eli Masa on saanut paneutua kirjanpitoaineistoihin ja Mikkis on liikkunut eri paikoissa kameransa kanssa. Viime kuun lopulla saimme osallistua kolmipäiväiseen Hope for the Child -seminaariin. Seminaarissa käsiteltiin lasten oikeuksia, lasten kohtaamista, lasten ongelmien käsittelyä, jne. Kahtena viimeisenä päivänä aiheita käsiteltiin vielä pienryhmissä. Seminaari oli mielenkiintoinen ja valotti meille asioita täkäläisestä näkökulmasta katsottuna.

Kuun alkupuolella Kawangaressa järjestettiin marssi vammaisten oikeuksien puolesta. Huonosta säästä huolimatta paikalle saapui hyvän kokoinen joukko osanottajia. Pyörätuolit johtivat banderollein varustautunutta joukkoa ja Mikkis juoksenteli kameran ja "henkivartijan" kanssa joukon edessä ja takana. Kuvatessa ei aina osannut tarkkailla takaa tulevia autoja, joten oli hyvä että oli joku nykimässä hihasta auton alta pois. Periaatteessa valokuvien ottaminen olisi onnistunut yksinkin, mutta slummialueilla on hyvä olla joku katsomassa ettei joku yritä yllättäen napata kameraa mukaansa. Lisäksi sateen yllättäessä oli helpompi kuvata kun oli oma sateenvarjon pitäjä matkassa.

Valmiina lähtöön

Pääkatua eteenpäin

Pitkistä jaloista on hyötyä

Viimeinen kaarre ennen maalia

Itsenäisyyspäivänä Suomi juhlii linnan juhlissa, jonne kutsutaan harvat ja valitut. Täällä Keniassa suomalaisia on sen verran vähän, että kun suurlähettiläs järjestää itsenäisyyspäivän juhlat virka-asunnollaan, kaikki suomalaiset saavat virallisen kutsun juhliin. Niinpä mekin saimme kutsun ja päätimme osallistua juhliin koska tilaisuus ei varmaankaan toistu kohdallamme. Masalla oli mekko mukana ja Mikkis lainasi ystävänsä pukua, ainoastaan mekkoon kuuluva huivi ja Mikkiksen juhlakengät ostettiin. Juhla oli cocktailtyyppinen tilaisuus, joka järjestettiin virka-asunnon pihalla. Juhlassa seisottiin, juteltiin tuttujen kanssa, solmittiin uusia tuttavuuksia ja syötiin mm. minikarjalanpiirakoita ja lohella päällystettyjä ruisleivän palasia, joita ohikulkeva henkilökunta tarjoili reitilleen osuneille. Illemmalla kyllästyimme seisomiseen ja rohkaistuimme menemään sisälle olohuoneeseen, jossa istuskelimme Skannon sohvilla ja keskustelimme ystäviemme kanssa.

Paparazzi pääsi yllättämään

Koirien jatkuva yöllinen haukunta kävi sen verran raskaaksi meille yöunien häiriintymisen takia, että päätimme muuttaa talossamme ylemmäksi ja eri puolelle rakennusta toivoen sen puolen olevan rauhallisempi. Kaikki tavarat pakattiin edellisenä iltana, Mikkis ja Mikko suoritti tavaroiden siirron ja purkamisen Masan ollessa Narokissa nuortenleirillä. Eli mikäli olette tulossa kylään, tulkaa neljänteen kerrokseen T-osaan taloa, porttivahdit kyllä tietävät kun kysytte :) Vielä puuttuu Masan yöpöytä ja silityslauta, muuten alkaa kaikki olla paikoillaan. Ikkunoista näkyy peltoaukea ja vähän metsää. Parin yön nukkumisen jälkeen asunto tuntuu rauhallisemmalta, täälläkin kulmalla on koiria, mutta ne eivät innostu haukkumaan läpi yön.

Perheellämme oli merkittävä tapahtuma viime viikolla, kun tapasimme ensimmäistä kertaa kummityttömme Rebecan, jota olemme tukeneet jo yli neljän vuoden ajan. Rebecca on Maasaityttö, joka on joutunut pakenemaan kotikylästään turvakotiin välttääkseen ympärileikkauksen ja lapsiavioliiton. Keskusteltuamme hänen kanssaan ymmärsimme, että hän pitää Masaa äitinä, Mikkistä isänä ja Mikkoa pikkuveljenään. Oli tosi koskettavaa huomata, että pienellä kuukausittaisella panoksella olemme konkreettisesti pelastaneet jonkun elämän. Kummivaroilla turvakoti on voinut hankkia tytöille sängyt ja tarpeeksi ruokaa. Ruokaa ei ole aiemmin ollut tarpeeksi, mutta Rebecca kertoi, että he vain jotenkin selvisivät. Aiemmin tytöt myös nukkuivat kirkon kivilattialla. Nyt Rebecca on 18-vuotias ja on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja odottaa tuloksia helmikuun lopulla. Hänen suuri haaveensa on opiskella lääkäriksi ja mennä sitten takaisin kyläänsä auttamaan oman heimonsa jäseniä.

Narokissa lehmien takaa-ajamina

Tyttöjen turvakoti Narokissa

Tyttöjen suosikki

Käsityötunti

Tänään hankimme Mombasan ja Amboselin kartat sekä muuta tarviketta tulevaa lomamatkaamme varten. Jos yhteydet toimivat niin koitetaan päivitellä blogia seuraavan kerran Intian Valtameren ja uima-altaiden ääreltä...