Ensimmäiset päivät perillä

Lentomatkat sujuivat kaikin puolin hyvin. Yölento Amsterdamista Nairobiin oli tietysti aika levoton eikä istuallaan oikein osannut nukkua.

Nairobi näkyy jo!

Ystävämme oli meitä vastassa aamuseitsemältä lentokentällä ja vei meidät uuteen kotiimme. Purimme vähän laukkuja ja Mikko nukahti vähäksi aikaa uuteen sänkyynsä matkasta väsyneenä.

Laukkujen purkamisen ihanuus ja kurjuus

Myöhemmin ystävämme tulivat meitä hakemaan ja kävimme syömässä samassa paikassa, jossa kävimme viime reissulla viimeisenä matkapäivänä. Menimme sitten ystäviemme luokse illaksi. Puoli seitsemän aikaan katkesivat sähköt ja sähköt olivatkin poikki melkein koko maasta aamuyön tunneille saakka. Keniassa on ollut vastaavan laajuinen sähkökatkos viimeksi yli vuosi sitten. Illalla kotiin palatessamme havaitsimme, ettei meillä ollut asunnon varusteisiin kuuluvaa hätälamppua, joten asunto oli täysin pimeä.

Maanantaiaamuna lähdimme autokauppoihin. Ensimmäiseen autokauppaan mentyämme löysimme sopivan auton, josta kuva ohessa. Auto on nelivetoinen Toyota Corolla Fielder, vm. 2002, tuotu vastikään Japanista ja olemmekin Keniassa sen ensimmäiset omistajat. Nelivedosta on varmasti hyötyä hankalammissa olosuhteissa ja muutenkin auton alusta vaikutti paljon jämäkämmältä verrattuna vastaaviin kaksivetoisiin. Mikko nimesi auton Rupertiksi.

Rupert

Maanantai-iltana oli jälleen sähkökatkos, joka ei koskettanut kuin osaa Nairobista, mutta meidän talomme oli taas pimeä. Olisin keittänyt iltateetä, mutta huomasimme että kaasupullokin oli tyhjä. Samassa talossa asuva suomalainen perhe pyysi meidät iltapalalle heidän luoksensa ja niin sain kaipaamaani teetä hätälampun valossa. Sähköt palasivat yöksi, mutta aamulla sähköt olivat taas poikki. Ystävällinen naapurimme soitti ja pyysi lämmittämään teeveden heillä ja niin saimme aamuteen juotua.

Tiistaina kävimme tutustumassa pikaisesti Maisha Poa -nimiseen katulapsikeskukseen. Osallistuimme keskuksen henkilökunnan palaveriin ja tutustuimme ihmisiin joita tulemme varmasti tapaamaan tulevaisuudessa useasti. Myöhemmin iltapäivällä oli Fidan Kenian suomalaisten lähettien tapaaminen johon saimme myös osallistua kuunteluoppilaina. Auton vakuutusasiat saatiin myös hoidettua ja pääsimmekin illalla tutustumaan paikalliseen liikenteeseen ihan kuljettajan paikalta ajaessamme auton kotiin. Illalla sähköt menivät jälleen poikki ja ehdimme säikähtää että olisimme taas seuraavaan aamuun asti ilman sähköä, mutta loppuillaksi sähköt palasivat ja saimme pestyä koneellisen pyykkiä sekä lämmitettyä suihkuveden aamua varten. Tiistaina hankimme myös veden suodattimen, joka tulee varmaan edullisemmaksi kuin pulloveden ostaminen.

Tänään aamulla kävimme näyttämässä autoa vielä vakuutusyhtiössä, joka otti siitä valokuvia. Iltapäivällä kävimme hankkimassa nettiyhteyden ja pääsimmekin vihdoin päivittämään blogia. Puoli kolmen aikaan tuli auton varashälyttimen asentaja, joka kehui asentavansa hälyttimen 45 minuutissa. Nyt asennus on kestänyt neljä tuntia, eikä se ole vieläkään valmis. Pole, pole, kuten täällä on tapana sanoa eli hitaasti, hitaasti...