Viime viikon maanantaina ja tiistaina oli Maisha Poassa lääkintäpäivä. Paikalle oli saapunut David Wilkersonin perustaman avustusjärjestön amerikkalainen lääkäriryhmä. Heillä oli mukanaan suuri määrä erilaisia lääkkeitä. Lisäksi paikalle saapui kenialaisia lääkäreitä ja hoitajia. Ensimmäisenä päivänä klinikalla kävi n. 250 koululaista ja joitakin vanhempia pienten vauvojen kanssa. Toisena päivänä vuorossa olivat katulapset joita kävi myös n. 250 henkilöä.
Johtava lääkäri työssäänMasa pääsi avustamaan lääkkeiden annostelussa. Hän työskenteli kahden päivän ajan lääkkeitä laskien ja pussittaen niitä pieniin kirjekuoriin joihin he kirjasivat annosteluohjeet. Molempien päivien päätteeksi lapsille jaettiin jonkinlaista naposteltavaa. Masa oli apuna myös ruuan kattamisessa ja jaossa.
Lääkkeitä kerrakseenPääasiassa Masan työtoverina oli johtavan lääkärin vaimo, mutta toisena päivänä Mikko tuli tutustumaan Maisha Poaan ja sai myös osallistua lääkkeiden annosteluun. Eräs katulapsista halusi näyttää Mikolle paikkoja ja esitellä häntä ystävilleen. Mikko hävisikin vähäksi aikaa Maisha Poan vilinään ja oli todella ilo kuulla Mikolta päivän päätteeksi että hän oli viihtynyt Maisha Poassa ja ystävystynyt useamman katulapsen kanssa.
ApulainenMikkiksen päivät kuluivat valokuvauksen merkeissä ja katulapsien kanssa keskustellessa. Toisena päivänä Mikkis vieraili amerikkalaisryhmän kanssa läheisellä koululla ruuanjaossa. He kävivät myös tutustumassa lähellä sijaitsevan orpokodin toimintaan.
Keskiviikkona Mikkis lähti ystävänsä kanssa kahden päivän reissulle Bogoriajärven seudulle. Bogoriajärvi sijaitsee muutaman sadan kilometrin päässä Nairobista ja alue on kärsinyt pitkäaikaisesta kuivuudesta. Alueella ei ole satanut yli vuoteen ja kaikkialla olikin erittäin kuivan näköistä vaikka puut näyttivät hämäävän vihreiltä. Asukkaat saavat elantonsa karjasta ja kuivuus vaikuttaakin pahimmin juuri lehmiin. Alueelle on lähetetty useita ruoka-avustuksia joista kahteen jakotilaisuuteen pääsimme tutustumaan.
Ajoimme kymmeniä kilometrejä pientä hiekkatietä joka välillä katosi kokonaan näkyvistä. Tuntui ettei tien päässä voi olla mitään elämää, mutta lopulta saavuimme pieneen kylään. Kylän vanhin opasti meidät läheiselle koululle.
Keskiviikkona Mikkis lähti ystävänsä kanssa kahden päivän reissulle Bogoriajärven seudulle. Bogoriajärvi sijaitsee muutaman sadan kilometrin päässä Nairobista ja alue on kärsinyt pitkäaikaisesta kuivuudesta. Alueella ei ole satanut yli vuoteen ja kaikkialla olikin erittäin kuivan näköistä vaikka puut näyttivät hämäävän vihreiltä. Asukkaat saavat elantonsa karjasta ja kuivuus vaikuttaakin pahimmin juuri lehmiin. Alueelle on lähetetty useita ruoka-avustuksia joista kahteen jakotilaisuuteen pääsimme tutustumaan.
Ajoimme kymmeniä kilometrejä pientä hiekkatietä joka välillä katosi kokonaan näkyvistä. Tuntui ettei tien päässä voi olla mitään elämää, mutta lopulta saavuimme pieneen kylään. Kylän vanhin opasti meidät läheiselle koululle.
On siitä joku toinenkin auto mennytSaavuttuamme koululle sinne alkoi kerääntyä lapsia ihmettelemään kahta valkoista matkaajaa. Isot maissisäkit kannettiin ulos ja pian maissia alettiin jakaa lapsille pienempiin pusseihin.
Ruuan jako alkamassaSeuraavaksi ajoimme vähän matkan päähän johon oli kerääntynyt suuri joukko kyläläisiä odottamaan ruuan jakamista. Pienten puheiden jälkeen ruuan jakaminen aloitettiin niin että ensin avustuksen saivat kylän vanhimmat henkilöt. Vaikka avustuksen määrä ei ollut kovin suuri, olivat ihmiset todella kiitollisia saamastaan avusta.
Kyläläiset odottamassa avustustaPerjantaina suunnistimme ystäväperheemme kanssa Embuun viikonloppua viettämään. Vierailimme ystävämme vaimon vanhempien luona ja saimme illastaa heidän kanssaan. Tarkoituksemme oli viettää viikonloppu rentoutuen ja pelailleen pingistä, krokettia, lautapelejä, yms. Lauantaiaamuna joku kuitenkin havaitsi suihkussa käydessään palaneen käryä ja veden lämmittimen sulake poksahti offille. Lämmittimen kaapeleita tutkiessamme löysimme välikatosta yhteen palaneet kaapelit jotka eivät onneksi olleet sytyttäneet kattorakenteita tuleen, ainoastaan vähän mustuttaneet niitä. Mikkiksen sähköasentajan taidot tulivat yllättäen tarpeeseen kun johdotus piti uusia ja varmistaa että uudet liitokset olisivat varmempia, eivätkä aiheuttaisi palovaaraa. Asennushommissa vierähtikin suuri osa lauantaita ja sunnuntaita.
Onko tämä punainen vaihe vai nolla? Missä kevi?Lauantaina Masalle kävi pieni onnettomuus ystäväperheemme vaimon vanhempien pihalla. Heillä on paljon erilaisia kotieläimiä: lehmiä, sikoja, kanoja, kalkkunoita yms. Tutustuessamme eläimiin, Masa astui erehdyksessä laudan ohi suoraan sian lantaan ja sai heti kärpästen jakamattoman huomion osakseen.
Kärpästen herkkua (klikkaa suuremmaksi)Välittömästi perheen apulainen toi ison vadillisen vettä ja perheen isä, joka on korkeassa asemassa oleva arvostettu henkilö, pesi omin käsin Masan jalan puhtaaksi ja osoitti näin käytännössä, mitä uhrautuva palveleminen tarkoittaa. Masa oli tilanteesta hyvin vaikuttunut. Kaikki olivat tapahtuneesta erittäin huvittuneita, varsinkin kun haju seurasi kaikkialle loppupäivän ajan pesusta huolimatta.
Uhrautuva palveleminen käytännössä
Wautsi mitä upeita kertomuksia. Ja kiva kuulla että Mikkokin pärjää tosi hyvin! Ja on vanhempienkin taidot päässeet heti käyttöön :) Ja voin kuvitella tuon tilanteen, jonka haju tuntuu nenässä täällä asti. Tuo paikallisten palvelualttius on todella puhuttelevaa meille kaikille... Siunausta ja varjelusta matkoillenne, ja erityisesti rohkealle ja reippaalle pojallenne!
VastaaPoistaKaisa ja Petri