Mombasa 18. - 23.12.2009

Niinhän siinä kävi ettei Mombasassa malttanut istua tietokoneen äärellä, vaikka nettiyhteydet olivatkin toimivat. Täällä Nairobissa on nyt taas sen verran vapaa-aikaa että ehtii päivittämään blogia.

Mombasassa vietimme paljon aikaa meressä ja uima-altaassa uiden ja sukellellen. Sekä meri- että allasvesi olivat erittäin lämpimiä ja molemmissa viihtyikin tuntikausia. Mikkis opetteli sukeltamaan kun se taito on ollut aika heikko ja ainakin olosuhteet olivat harjoittelulle ihanteelliset.

Kävimme myös kahdessa luonnonpuistossa, Mamba Villagessa ja Haller Parkissa, sekä Bombolulun käsityökeskuksessa ja Mombasan keskustassa. Lämmintä on tähän vuoden aikaan sen verran paljon että kyseiset reissut teki mieluusti mahdollisimman pikaisesti. Lisäksi eläimet olivat kuumuuden takia mieluummin piilossa varjoissa tai vedessä.

Mamba Villagessa saimme pitää krokotiilin poikasta kädessä, pään päällä, yms. Lisäksi Mikko ja Mikkis uskaltautuivat ottamaan pythonin kaulaansa. Vanha tuttavamme Big Daddy oli piiloutunut veden alle, mutta oli jättänyt turisteille kyltin josta kuva alapuolella. Big Daddy on tavallaan vankeudessa puistossa koska se on ns. ihmissyöjäkrokotiili, eikä sitä voi päästää takaisin luontoon.

Valmiina puraisemaan...

Täytyypä houkutella joku mukaan

Pikkukroksu

Joka paikkaan ne kiipeilee

Haluaisiko se haukata palasen

Ei pelota...

Mitä isät edellä sitä pojat perässä

Veneretkemme lasipohjaveneellä oli todella onnistunut. Saimme ison veneen kahden hengen miehistöllä kokonaan meidän perheemme käyttöön. Aluksi ihailimme veneen lasipohjan läpi meren pohjan erilaisia koralleja ja kaloja, minkä jälkeen pysähdyimme uimaan kalojen kanssa. Henkilökunta heitti leivänpalasia mereen, minkä jälkeen koko meri kuhisi mitä hienompia pikkukaloja. Seuraavaksi lähdimme toisen kipparin johdolla snorklaamaan kohti läheistä riuttaa. Uimme yli tunnin ihmetellen meren kauneutta. Välillä näimme upeita koralleja, välillä suurempia kaloja ja rauskuja. Oppaamme toi aina välillä pohjasta jotain meren eläviä ihmeteltäväksemme. Päästyämme koralliriutalle oli veneemmekin saapunut sinne ja tutkimme molempien oppaiden johdolla riutalta löytyviä mereneläviä. Pois lähtiessämme pyysimme vielä josko saisimme mennä uimaan kalojen kanssa ja koska veneessä ei ollut muita asiakkaita niin sekin järjestyi. Kaikki nauttivat retkestä suuresti, eikä edes seuraavana päivänä havaittu palanut iho pääse haalistamaan muistojamme.

Magic Glass Boat

Meren eläväisiä

Uimassa kalojen kanssa

Yhtenä päivänä kävimme Haller Parkissa, jossa olimme vierailleet myös viime reissullamme 2004, silloin sen nimi oli Quarry Nature Park. Uutena puistossa oli kirahvien ruokinta joten pääsimme kaikki syöttämään kirahveja kädestä. En tiedä eroaako se kotimaisen mansikin syöttämisestä, mutta ihan kiva kokemus sekin oli. Kirahvien lisäksi paikalle tuli runsaasti marakatteja jotka tunkivat posket täyteen kirahveille tarkoitettua ruokaa ja kiipesivät puuhun piiloon.

Puistossa oli myös paljon muita isompia ja pienempiä eläimiä, mm. krokotiilejä, virtahepoja, puhveleita ja jättimäisiä kilpikonnia joiden kanssa Mikko poseerasi edellisellä reissullamme. Näyttäisi Mikko jonkun verran kasvaneen.

Kirahvien ruokinta

Ihmeteltävää aidan molemmin puolin

Ruokavaras

Kumpi on kasvanut enemmän?

Mikko ja kilpikonna 2004

Viimeisenä päivänä Mombasassa kokeilimme viimein myös kamelilla ratsastusta. Kyllähän kamelin selästä näkee hyvin ja korkeuksiin nousu ja alas laskeutuminen on jännä kokemus. Se mietitytti miten kamelin selässä jaksaisi ratsastaa läpi aavikoiden. Jaloille ainakin kaipaisi jonkinlaista tukea. Kävimme myös Mombasan keskustassa ja pikaisesti ihmettelemässä Fort Jesus -linnaketta. Mikkis ja Mikko innostuivat Mombasassa olevasta Kenian ainoasta 3D-teatterista ja kävivät katsomassa uuden Avatar-elokuvan.

Kameliajelua

Fort Jesus

Mombasan reissu oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Saimme kokea joka päivä jotain uutta ja ihmeellistä. Sää oli kuumuudesta huolimatta tai ehkä juurikin siitä syystä mitä mainioin kaikenlaisiin vesiharrastuksiiin. Paluu Nairobiin sujui muuten hyvin, mutta Nairobin päässä juutuimme useaksi tunniksi myrskyn aiheuttamiin ruuhkiin. Myrsky oli kaatanut puita ja isoja mainoskylttejä autoteille ja autojen päälle ja liikenne oli aivan sekaisin. Kotiin päästyämme havaitsimme myös sähköjen olevan poikki, mutta tämä kaikkihan on ihan normaalia elämää...

Viimeinen aamu Mombasassa

Kyllä me kuvassa ollaan...

Safarilla Amboselissa ja Tsavo Westissä

Matkalla Mombasaan vietimme yhden yön Amboselin luonnonpuistossa ja toisen Tsavo Westin luonnonpuistossa. Amboseli oli meille kokemuksena ensimmäinen, Tsavo Westissä vietimme yhden yön edellisen Kenian matkamme aikana. Amboselin luonnonpuisto on Kenian toiseksi suosituin puisto Masai Maran jälkeen. Se on kuitenkin kärsinyt huomattavasti kuivuudesta viimeisen kahden vuoden aikana. Eläimet ovat joko kuolleet tai siirtyneet muualle ruuan puutteen vuoksi. Amboselissa näimme mm. norsuja, virtahepoja, seeproja, puhveleita, antilooppeja ja leijoniakin. Suurin osa eläimistä oli tosi kaukana tiestä. Eläimet olivat ryhmittyneet kosteikkoalueille ja sinne, missä vielä kasvoi pensaita tai puita. Amboselissa oli myös hätkähdyttävää nähdä hylätty hotellikokonaisuus, jonka paviaanit olivat vallanneet ja norsut olivat käyneet kaatamassa puut ja tuhoamassa rakennuksia. Amboselin luonnonpuistosta näkyi myös todella hyvin Kilimanjaro, koska puisto sijaitsee niin lähellä Tansanian rajaa.

Kiire jonnekin

Strutseilla oli meneillään juoksukilpailut

Amboselin luonnonpuiston portilla

Suolla oli eläviä ja kuolleita eläimiä

Yksi kuivuuden uhreista

Virtahevot haukottelivat aamulla...

... ja illalla

Auringonlasku Amboselissa

Kilimanjaro oli mahtava ilmestys

Amboselista Tsavo Westiin siirryttäessä ajoimme niin turvattomien alueiden halki, että matkan sai taittaa vain poliisisaattueessa. Mitään erityistä emme kuitenkaan havainneet ja kuulemma viimeisistä ryöstöistä olikin kulunut jo aikaa, mutta Kenian hallitus haluaa varmistaa matkailijoiden turvallisuuden tällä tavalla. Meidänkin autossamme istui poliisimies aseen kanssa koko matkan ajan.

Tsavo West ei ole kärsinyt kuivuudesta kuten Amboseli. Siellä oli haasteena taas korkea kasvillisuus, jonne kaikenlaiset eläimet elefanttia myöten pystyivät piiloutumaan. Näimmekin vain yhden elefantin ja se oli niin sopivasti piiloutunut kasvillisuuden sekaan, että saimme siitä vain yhden kuvan, jossa näkyy osa selkää. Harvinaisimmat havaintomme oli kahdesta leopardista illalla ja seuraavana päivänä vielä kolmas leopardi ylitti tien suoraan automme edestä niin nopeasti, ettemme ehtineet saada siitä lainkaan kuvaa. Tsavo Westissä näimme mm. kirahveja, strutseja, seeproja, puhveleita, krokotiilejä, virtahepoja ja antilooppeja. Saimme jostain syystä tässä hotellissa sviitin, jossa oli erikseen olohuone ja makuuhuone. Parvekkeelta oli suoraan näkymä puistoon ja taustalla näkyi Kilimanjaro. Myös ravintolasta oli suora näkymä puistoon ja illallisella ravintolan eteen juomapaikalle oli kokoontunut paljon eläimiä. Pimeydestä johtuen emme saaneet siitä kuvia.

Kilimanjaro 5.895 m, vasemmalla toiseksi
korkein huippu Mawenzi 5.149 m

Turvamiehemme

Tsavo Westin portilla

Leopardeilla hellä hetki

Paparazzit paljastuivat

Pariskunta joutunut erilleen

Aamunäkymä hotellimme parvekkeelta

Näkymä ruokapöydästämme

Joulutervehdys

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille blogin lukijoille

Marssi, itsenäisyyspäivä, muutto ja uusi perheenjäsen

Muutaman viimeisen kirjoituksen perusteella taitaa saada sellaisen kuvan että olemme viime aikoina pelkästään lomailleet ja ihmetelleet täkäläistä elämänmenoa. Töitäkin on toki tehty eli Masa on saanut paneutua kirjanpitoaineistoihin ja Mikkis on liikkunut eri paikoissa kameransa kanssa. Viime kuun lopulla saimme osallistua kolmipäiväiseen Hope for the Child -seminaariin. Seminaarissa käsiteltiin lasten oikeuksia, lasten kohtaamista, lasten ongelmien käsittelyä, jne. Kahtena viimeisenä päivänä aiheita käsiteltiin vielä pienryhmissä. Seminaari oli mielenkiintoinen ja valotti meille asioita täkäläisestä näkökulmasta katsottuna.

Kuun alkupuolella Kawangaressa järjestettiin marssi vammaisten oikeuksien puolesta. Huonosta säästä huolimatta paikalle saapui hyvän kokoinen joukko osanottajia. Pyörätuolit johtivat banderollein varustautunutta joukkoa ja Mikkis juoksenteli kameran ja "henkivartijan" kanssa joukon edessä ja takana. Kuvatessa ei aina osannut tarkkailla takaa tulevia autoja, joten oli hyvä että oli joku nykimässä hihasta auton alta pois. Periaatteessa valokuvien ottaminen olisi onnistunut yksinkin, mutta slummialueilla on hyvä olla joku katsomassa ettei joku yritä yllättäen napata kameraa mukaansa. Lisäksi sateen yllättäessä oli helpompi kuvata kun oli oma sateenvarjon pitäjä matkassa.

Valmiina lähtöön

Pääkatua eteenpäin

Pitkistä jaloista on hyötyä

Viimeinen kaarre ennen maalia

Itsenäisyyspäivänä Suomi juhlii linnan juhlissa, jonne kutsutaan harvat ja valitut. Täällä Keniassa suomalaisia on sen verran vähän, että kun suurlähettiläs järjestää itsenäisyyspäivän juhlat virka-asunnollaan, kaikki suomalaiset saavat virallisen kutsun juhliin. Niinpä mekin saimme kutsun ja päätimme osallistua juhliin koska tilaisuus ei varmaankaan toistu kohdallamme. Masalla oli mekko mukana ja Mikkis lainasi ystävänsä pukua, ainoastaan mekkoon kuuluva huivi ja Mikkiksen juhlakengät ostettiin. Juhla oli cocktailtyyppinen tilaisuus, joka järjestettiin virka-asunnon pihalla. Juhlassa seisottiin, juteltiin tuttujen kanssa, solmittiin uusia tuttavuuksia ja syötiin mm. minikarjalanpiirakoita ja lohella päällystettyjä ruisleivän palasia, joita ohikulkeva henkilökunta tarjoili reitilleen osuneille. Illemmalla kyllästyimme seisomiseen ja rohkaistuimme menemään sisälle olohuoneeseen, jossa istuskelimme Skannon sohvilla ja keskustelimme ystäviemme kanssa.

Paparazzi pääsi yllättämään

Koirien jatkuva yöllinen haukunta kävi sen verran raskaaksi meille yöunien häiriintymisen takia, että päätimme muuttaa talossamme ylemmäksi ja eri puolelle rakennusta toivoen sen puolen olevan rauhallisempi. Kaikki tavarat pakattiin edellisenä iltana, Mikkis ja Mikko suoritti tavaroiden siirron ja purkamisen Masan ollessa Narokissa nuortenleirillä. Eli mikäli olette tulossa kylään, tulkaa neljänteen kerrokseen T-osaan taloa, porttivahdit kyllä tietävät kun kysytte :) Vielä puuttuu Masan yöpöytä ja silityslauta, muuten alkaa kaikki olla paikoillaan. Ikkunoista näkyy peltoaukea ja vähän metsää. Parin yön nukkumisen jälkeen asunto tuntuu rauhallisemmalta, täälläkin kulmalla on koiria, mutta ne eivät innostu haukkumaan läpi yön.

Perheellämme oli merkittävä tapahtuma viime viikolla, kun tapasimme ensimmäistä kertaa kummityttömme Rebecan, jota olemme tukeneet jo yli neljän vuoden ajan. Rebecca on Maasaityttö, joka on joutunut pakenemaan kotikylästään turvakotiin välttääkseen ympärileikkauksen ja lapsiavioliiton. Keskusteltuamme hänen kanssaan ymmärsimme, että hän pitää Masaa äitinä, Mikkistä isänä ja Mikkoa pikkuveljenään. Oli tosi koskettavaa huomata, että pienellä kuukausittaisella panoksella olemme konkreettisesti pelastaneet jonkun elämän. Kummivaroilla turvakoti on voinut hankkia tytöille sängyt ja tarpeeksi ruokaa. Ruokaa ei ole aiemmin ollut tarpeeksi, mutta Rebecca kertoi, että he vain jotenkin selvisivät. Aiemmin tytöt myös nukkuivat kirkon kivilattialla. Nyt Rebecca on 18-vuotias ja on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja odottaa tuloksia helmikuun lopulla. Hänen suuri haaveensa on opiskella lääkäriksi ja mennä sitten takaisin kyläänsä auttamaan oman heimonsa jäseniä.

Narokissa lehmien takaa-ajamina

Tyttöjen turvakoti Narokissa

Tyttöjen suosikki

Käsityötunti

Tänään hankimme Mombasan ja Amboselin kartat sekä muuta tarviketta tulevaa lomamatkaamme varten. Jos yhteydet toimivat niin koitetaan päivitellä blogia seuraavan kerran Intian Valtameren ja uima-altaiden ääreltä...

Mount Longonot 2.776 m

Lauantaina pääsimme toteuttamaan Masan yli viisi vuotta haaveilemaa Mount Longonotin valloitusta. Lähdimme matkaan kahdeksan hengen voimin. Portilta saimme mukaamme oppaan joka kertoi vuoresta ja matkalla näkyneistä eläimistä. Päivä oli mitä parhain, aurinko paistoi, mutta välillä oli myös virkistäviä pilvisiä hetkiä.

Mount Longonot on uinuva tulivuori. Oppaan mukaan se on purkautunut viimeksi n. 400 000 vuotta sitten. Jotain vulkaanista elämää vuoressa kuitenkin on, koska sieltä nousee silloin tällöin pieniä määriä kuumia höyryjä. Nousu vuoren juurelta kraaterin reunalle on n. 5 km ja kraaterin ympäri kulkeva reitti n. 9 km. Yhteensä patikoitavaa kertyi siis lähes 20 km.

Masalla meinasi loppua puhti ensimmäisessä nousussa, mutta suola- ja sokeritankkauksen jälkeen voimat palasivat ja hän saavuttikin kraaterin reunan ensimmäisenä. Maisemat ylhäällä olivat mahtavia. Kraateria kiertävä reitti oli yhtä vuoristorataa ja huilitaukoja olikin pidettävä vähän väliä. Nousut kuluttivat vähäiset voimamme ja laskut rasittivat polvia, pohkeita ja varpaita. Askelten alta nouseva pöly täytti keuhkot ja aurinko poltti suojaamattomia käsivarsia, niskaa ja pohkeita. Meidän perheelle sattui myös pieni moka eväiden suhteen suurimman osan eväistä jäädessä autolle. Esim. vettä meillä oli vain puoli litraa per henkilö, vaikka sitä olisi ollut hyvä olla useampi litra. Myöskään sokeripitoista nestettä emme ottaneet mukaan. Vaellukseen kului vajaa kuusi tuntia. Saavuttuamme takaisin lähtöpaikalle oli hienoa putsailla enimmät pölyt pois ja nauttia kylmää Coca Colaa. Kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kaikki selvisivät reitin kunnialla loppuun ja olivat sitä mieltä että reissu kannatti tehdä.

Lähtöportilla

Nousu alkanut

Kaikki kiltisti jonossa

Välillä ihmeteltiin mistä kaukaa sitä on tultu

Viimein kraaterin reunalla

Vastakkaisella puolella näkyi vuoren korkein huippu

Vasemmalle ei kannattaisi horjahtaa

Korkein huippu saavutettu

Matka vuoren toiselle puolelle alkaa

Kraaterin reunalla mentiin vuoroin ylös ja vuoroin alas

Välillä tarvittiin sairaanhoitajan ammattitaitoa

Upeita veden muovaamia reittejä

Viimeiset jyrkät kohdat

Väsyneitä mutta onnellisia vuoren valloittajia