Mitä matkasta jäi päällimmäisenä mieleen? Ensimmäisenä mieleen nousee suuri kiitos siitä että kaikki meni todella hyvin. Saimme olla terveitä, selvisimme fyysisesti ehjinä ja saimme nähdä ja kokea todella paljon. Tutustuimme Nairobissa tehtävään katulapsityöhön, Narokissa olevaan maasaityttöjen turvakotiin ja siihen liittyvään työhön sekä erilaisiin avustusprojekteihin. Oli hienoa nähdä työn menevän eteenpäin ja myös niitä tuloksia joita työ on saavuttanut.
Itse työhön ja erilaisiin projekteihin tutustumisen myötä saimme myös jotain arvokkaampaa. Saimme tutustua useisiin mahtaviin ihmisiin. Projektien parissa työskenteli upeita työlleen omistautuneita ihmisiä jotka olivat valmiita luopumaan monesta asiasta antaessaan jotain vähempiosaisille. Moni katulapsi jäi lähtemättömästi ajatuksiimme. Saimme myös luoda syvällisen suhteen kummityttöömme ja hänen perheeseensä.
Yhtenä tärkeimpänä lenkkinä matkamme onnistumisessa oli tietenkin ystäväperheemme jonka työyhteydessä saimme tehdä työtä. He uhrasivat aikaansa ja voimiansa sen eteen että me saimme matkastamme mahdollisimman paljon irti. Heidän kotinsa ovet olivat meille aina avoinna ja he olivat valmiita auttamaan meitä käytännön asioissa.
Saimme myös nauttia Kenian kauniista maisemista, eläimistä ja lämmöstä eri paikkoihin suuntautuneilla reissuillamme. Kun noinkin erilaiseen ympäristöön menee, kannattaa siitä ottaa kaikki irti jos se vain suinkin on mahdollista.
Näin jälkikäteen ajateltuna kolme kuukautta oli aivan liian lyhyt aika. Sen olisi halunnut ainakin tuplata. Toisaalta se oli täsmälleen se aika joka sopi tähän elämäntilanteeseemme. Tuo kolmen kuukauden jakso oli tiivis paketti johon mahtui paljon erilaisia kokemuksia. Se on ihmeellistä että missään vaiheessa reissuamme ei tuntunut siltä että olisimme olleet väärässä paikassa ja että haluaisimme palata takaisin koti-Suomeen. Nyt kun miettii niitä hetkiä ja päiviä jotka Keniassa vietimme voi täydestä sydämestä sanoa ettei pienintäkään hetkeä vaihtaisi pois.
