Lähdön aattona

Laukut on vihdoin pakattu. Yhtä laukkua avatessa sisältä löytyi kiva yllätys ystävältä: kuvassa näkyvä pehmeä Myyrä, joka lähtee kanssamme Keniaan.

Kuvassa olevasta lapusta näkyy, että vielä mahtuisi 300 grammaa tavaraa. Mitähän sinne vielä pakkaisi? Ja mitähän mahdollisesti unohtui kyydistä?

Lähtökuopissa

Suuri osa matkavalmisteluista on jo tehty. Pakkaaminen on vielä aloittamatta, vaikka matkalaukut ovatkin jo saapuneet varastosta ja vallanneet ruokailuhuoneemme nurkan. Matkalaukkujen painon arviointi on tosi vaikeaa. Pakkasin kokeeksi yhden laukun ja arvelimme sen olevan liian painava, tulos oli 19 kg joten nelisen kiloa olisi mahtunut vielä tavaraa. Sitten pakkasin toisena päivänä kokeeksi kaikkein suurimman laukun ja se painoikin 29 kg eli kuutisen kiloa liikaa. Joten edelleenkään emme tiedä, mahtuuko mukaan kaikki tavarat joita olemme ajatelleet. Onneksi liinavaatteita ja lakanoita ei tarvitse pakata, vaan ne kuuluvat asuntomme varusteisiin.

Apteekissakin tulisi vielä käydä. Tein listaa hankittavista lääkkeistä, voiteista ja maitohappobakteereista kun kaikkeen tulisi varautua. Teimme kuitenkin perheenä sen päätöksen, ettemme aio syödä malarialääkkeitä Nairobissa ollessamme lainkaan ja ainoastaan Mikolle varataan kuuri sille ajalle kun matkailemme malaria-alueella. Ratkaisu oli osin taloudellinen, Malarone-kuuri meidän perheelle olisi maksanut kolmeksi kuukaudeksi tuhat euroa. Malarone-lääkkeen valmistaja myös suosittelee, ettei lääkettä syötäisi kuin 28 päivää kerrallaan. Siksi ajattelimme, että lääkkeen voimakkuuden takia voisi olla keholle suuri rasitus syödä lääkettä kolmen kuukauden ajan. Lääke ei sitäpaitsi edes estä malarian puhkeamista. Täytyy vaan olla tarkkana sairastuessaan flunssaan että silloin tehdään heti malariatesti ja mikäli sairaus on malariaa, aloitetaan hoito ajoissa.

Mikon koulunkäyntiin liittyvä palaveri oli viime viikolla. Päädyimme sellaiseen järjestelyyn, että opettaja laittaa Mikolle sähköpostilla aina perjantaisin sen viikon aikana eri aineissa läpikäydyt asiat ja Mikko tekee ne sitten seuraavan viikon aikana eli tavallaan viikon jäljessä. Sitten tammikuun puolivälissä opettaja laittaa loppuajan tehtävät jolloin Mikko kuroo sitten välimatkan muihin kiinni ja pääsee aloittamaan muiden kanssa samasta tilanteesta helmikuun alussa. Koska Mikko tekee ainoastaan kirjan tehtäviä ja jää paitsi kaikilta muilta koulussa tehdyiltä projekteilta, hän saa tämän lisäksi tehtäväkseen viikkopäiväkirjan, jossa havainnoi säätä (fysiikka ja kemia) ja ympäristöä (biologia ja maantieto), kirjoittaa viikon tapahtumista (ainekirjoitus) ja kuvittaa kirjoittamiaan asioita (kuvaamataito). Tämän päiväkirjan hän sitten palauttaa opettajalle palattuamme ja esittelee sen mahdollisesti myös luokalle.

Kävimme tänään syömässä Masan vanhempien ja sisarusten perheiden kanssa, meitä oli kuusitoista henkilöä: kymmenen aikuista ja kuusi lasta. Yksi lapsista oli sanonut äidilleen, että milloin me oikein menemme sinne Mikon jäähyväisiin. Oli tosi kiva olla yhdessä koko porukalla ja mieltä lämmittää ne monet kannustavat yhteydenotot sukulaisten, ystävien ja ihan tuntemattomienkin osalta.

Huomenna meillä on pienet puheenvuorot srk:mme tilaisuudessa ja sitten meidät siunataan matkalle. Toivomme, että jäisimme joidenkin mieliin ja he muistaisivat meitä aika ajoin. Nairobi on suuri kaupunki, jossa on rikollisuutta ja holtiton liikenne. Pimeällä ei suositella liikuttavan lainkaan ja päivälläkin vain autolla ovet lukittuina. Turvallisuusnäkökohtien huomioonottaminen tulee rajoittamaan elämäämme ja sekin on yksi arjen haaste. Kuitenkin luotamme että olemme suurissa käsissä eikä mitään tapahdu Hänen sallimattaan.

Tänne saakka on tultu

Pitkä matka on kuljettu tähän hetkeen. Siitä on yli viisi vuotta, kun tietoinen prosessi lähteä kulkemaan tätä polkua pitkin, alkoi. Uskon kuitenkin, että meitä on valmisteltu tätä tehtävää varten jo paljon aiemmin, meidän sitä tietämättämme. Kohtaamiset eri ihmisten kanssa vuosien varrella ovat olleet merkittäviä ja ovat edesauttaneet meidän ryhtymistämme tähän projektiin.

No miksi sitten Kenia? Tämä maa on tullut elämäämme eri ihmisten kautta. Varhaisimmat kontaktit kyseiseen maahan olivat Masalla jo 18 vuotta sitten hänen muuttaessaan Jyväskylään ja saadessaan kämppiksekseen Kenian lähetyslapsen. Lukemattomat illat vierähtivät Kenian juttuja kuunnellessa ja jo silloin mieleen virisi ajatus: jospa joskus pääsisi käymään tuossa maassa. Myöhemmin Kenia tuli läheiseksi Mikkisen pitkäaikaisen kaverin mentyä naimisiin kenialaisen naisen kanssa. Kun kymmenvuotishääpäivämme lähestyi, tuli ajatus tehdä matka jonnekin kahdestaan. Lontoon matkaoppaita selaillessa tuli vahvasti ajatus, ettei se olisi kiinnostava kohde. Samaan aikaan ystäväperheemme, jotka olivat Keniassa lähetteinä, tulivat lomalle Suomeen ja tulivat käymään meillä. Ystäväperheemme rouva huomasi heti Lontoon matkaoppaat ja kysyi niistä. Kerrottuani suunnitelmistamme hän tokaisi: ette te mihinkään Lontooseen lähde vaan te tulette koko perhe meille Keniaan! Siihen ajatukseen tartuimme ja kesällä 2004 matkamme toteutui. Kuultuani paljon kämppikseni arkisia kertomuksia kyseisestä maasta olin todella yllättynyt siitä, että maa oli paljon ihanampi mitä olin ajatuksissani kuvitellut. Koko perheelle tuli sellainen ajatus, että sinne on päästävä vielä uudelleen.

Nyt olemme siis lähdössä Keniaan kolmeksi kuukaudeksi. Lähtöpäivä on 31.10.2009 ja paluupäivä 30.1.2010. Koskaan aiemmin emme ole olleet näin pitkään ulkomailla, aiempi matkamme kesti kolme viikkoa. Tämä matka tulee olemaan erilainen senkin vuoksi, koska vuokraamme oman asunnon sieltä, ostamme auton ja pyrimme elämään normaalia arkea siellä. Myös Mikon koulu on hoidettava eli Masa vastaa Mikon opetuksesta Mikon oman luokanopettajan valvonnassa. Päätyömme siellä tulee olemaan harjoittelu Fidan kehitysyhteistyöprojekteissa, joita ystävämme hoitavat. Mikkikseltä odotetaan paljon valokuvia sekä opastusta tietokoneohjelmissa, Masan odotetaan auttavan toimistotöissä ja taloushallinnon raportoinnissa. Tarkkaa tietoa työnkuvista ei vielä ole ja tehtävän mielenkiintoa lisää se, ettei ystäväperheellämme ole aiemmin ollut harjoittelijoita vaan olemme siinä mielessä pioneereja.

Paljon valmisteluja matkaa varten on jo tehty. Rokotukset olivat poliorokotusta lukuunottamatta kunnossa aiemmasta matkasta. Otamme töistä vuorotteluvapaata ja vuorottelusopimukset on tehty ja sijaiset palkattu. Masan sijainen aloittaa työt tulevan viikon torstaina jotta ehtii vähän perehtyä työtehtäviin ennen Masan jäämistä pois. Masan töiden oppimisen haasteellisuutta lisää se, että töiden tarkkaa kuvausta ei tiedä toimistolla kukaan muu ja siksi onkin täytynyt tehdä paljon kirjallista ohjeistusta jotta työt sujuvat myös Masan poissaollessa. Paljon tavaraa on hankittu mutta varsinainen pakkaaminen aloitetaan vasta viimeisellä viikolla. Saamme viedä kuusi 23 kg:n painoista matkalaukkua jotka menevät ruumaan ja sitten ottaa koneeseen sisälle kolme 12 kg:n painoista laukkua. Tavaraa vaan tuntuu olevan paljon joten hiukan jännittää mahtuuko varmaan kaikki mitä tarvitsemme kolmen kuukauden aikana. Mikon koulukirjatkin painavat aika lailla.

Kaiken järjestelyn keskellä on mieli ollut ihmeellisen rauhallinen. Kaikki on sujunut todella hyvin ja uskon, että kuljemme ennalta valmistetuissa teoissa.